*

Ajatusvirtaa Vanhalla viisaus visaisempi

Burkalla, huulikiekolla tai ilman

  • Mursi-heimon kaunotar Etiopiassa. Kuva: Bryan_T, Flickr CC  http://kerranelamassa.fi/maailman-parhaat/eksoottinen-kauneus/
    Mursi-heimon kaunotar Etiopiassa. Kuva: Bryan_T, Flickr CC http://kerranelamassa.fi/maailman-parhaat/eksoottinen-kauneus/

Mitä yhteistä on etiopialaisittain huulikiekoin korjaillulla, muslimien burkaan peitetyllä tai länsimaisten kauneusmarkkinoiden naisella? Nainen kahlitaan aina.

Nykynaiset ovat karvattomia eivätkä tahdo vuotaa, ihmettelee naistentautien erikoislääkäri Anneli Kivijärvi (US 18.1.2016) ja tulee samalla antaneeksi pikakuvauksen suomalaisen naisen modernista vapauden maailmasta. Suomalainen nainen on vapaa naiseuden biologisista rasitteista, vapaa karvattomaan naiseuden toteuttamiseen. Mutta minkälaiseen vapauteen?

En nyt ruodi sitä, mitä Kivijärvi oikeasti mahtoi tarkoittaa ihmettelyllään. En kirjoita ehkäisystäkään, parempaan suuntaan on siinä menty sitten minun nuoruuteni, raskauden keskeytyksetkin huomattavasti vähentyneet. Mielenkiintoni kohdistuu itse ilmiöön: nykynaisen kohtuuttomiin mittoihin yltävään bodypumppaukseen ja - muokkaukseen, mikä ilmenee mitä moninaisimmin keinoin.

Nykyajan nuoret naiset ovat valmiit mihin tahansa miellyttääkseen miehiä – tai toisiaan? - kaupallisen kulttuurimme asettamien kriteerien pakottamina. Yhä vaan ja yhä enemmän, vaikka luulisi ettei sitten 60-70-lukujen e-pillerien, Hite-raporttien, unisex- ja naisasialiikkeiden ja naistutkimuksen jälkeen enää vuonna 2016 tarvitsisi. Eikä kyse olekaan tasa-arvosta, vaan soidinkilpailusta, jossa panokset ovat koventuneet kauneusbisneksen ja -kirurgian keinoin äärimmilleen.

Suomalaisen vapaan ja tasa-arvoisen naisen alistajina toimivat markkinat ja media, jotka ovat täynnä esimerkkejä innoittavista ulkonäköä parantavista konsteista ja malleista. Pahin mallin antaja on porno, josta kukaan ei saa poikkipuolista sanaa sanoa.

Naisen on oltava ’haluttava’ (miesten sanoin ’panettava’) ollakseen onnistunut. On oltava botoxit, silikonit, piukat lihakset ja lapsen sileä iho. Enää ei ole mitään ruumiinosaa, jossa ei olisi parannettavaa. Tarvitaan vain naisen huono itsetunto ja ovet aukeavat uuteen identiteettiin: ”Sisäisten häpyhuulien ei-toivottu muoto ja koko on hyvin yleinen ongelma monille naisille …monille naisille tämä vaikuttaa hyvin negatiivisesti itsetuntoon … esteettinen intiimikirurgia on nykyään hyvin yleinen toimenpide ja yksi nopeammin kasvavista trendeistä” todetaan Plastic Surgery Centerin mainoksessa (http://www.plasticsurgery.fi/projektit/intiimikirurgia/). – Ja vaikkei vielä olisikaan joka tytön arkea, niin mainostamalla pian on.

Yliseksuaalistunut kulttuurimme levittää seksikästä naiskuvaa joka tuutista. Kukaan ei voi siltä välttyä ja myös lapset kohtaavat sitä entistä nuorempina. Seksikkäät naisen mallit tunkevat alitajuntaamme etenkin kuvien, elokuvien ja tv-sarjojen kautta, ne jättävät jäljen alitajuntaan, vaikka tietoinen mieli vastustaisikin niiden välittämää sanomaa. Tahtomattamme ne muovaavat asenteitamme ja suhdetta ruumiiseemme.

Vaikka kirurgiset parantelut eivät kosketakaan suurta osaa naisista, voi suomalaisen vapaan naisen kahlita seksiobjektin rooliin myös helpommin keinoin. Mitä vapautta siinä on, että nainen vaurioittaa jalkansa kymmensenttisillä piikkareilla? Mallia tähän älyttömän seksikkääseen lanteiden keinutteluun saamme ihan tavallisista television asiaohjelmista, joissa toimittajanaiset keskenään kilpailevat aina vain korkeimmilla koroillaan. Tai mitä vapautta on siinä, että nuori tyttö kulkee tennareissa paljain nilkoin kahdenkymmen asteen pakkasessa, koska luulee muuten näyttävänsä nololta?

Miksi me naiset annamme kahlita itsemme aina vaan? Me nauramme etiopialaisen mursi-heimon huulikiekkoa käyttävälle kaunottarelle tai suremme musliminaisen peittävää burkaa, mutta emme näe omaa hölmöyttämme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Hyvä kriittinen kirjoitus naiseuden ylilyönneistä.

On olemassa ja näkyvissä tässä aikamme ylipursuavassa informaation ajankuvatarjonnassa monia trendejä ja toimintaa, mitä on todella tärkeää myös kyseenalaistaa. Omassa blogikirjoituksessani puhun käsitteestä vaikuteympäristö, jonka aikuinen ihminen voi itse valita ja siten olla oman elämänsä herra ja rouva.

Nuoruus on vaikeaa aikaa kullekin ihmiselle. Ihminen helposti alkaa tuijottaa omaa kroppaansa ja sen kelpaavuutta. Ennen vanhaan on ollut kulttuuri- ja käyttäytymissääntönä, että naisella on vain yksi mies. Yksi rakas mies. Tämän kanssa on menty naimisiin. Tuolloin ei ole ollut tarpeen muuttaa itseään, kun mies on rakastunut naiseen luonnollisesti sellaisena kuin tämä on.

Kaikille nykynaisillekaan ei ehkä ole tarkoitettuna olla monen miehen hyppyytettävänä, vaan elämäntarkoitus voi olla jokin syvällisempi asia. Elämäntarkoituksen nuorena voi löytää esimerkiksi lukemalla kirjallisuutta. Silloin voi oppia ymmärtämään välttää erilaisia itselle haitallisia trendejä ja suuntauksia, joita varmasti järjen nousun myötä myöhemmin katuu.

Kun muokkaa itseään, ei ehkä tutustu itseensä ja siihen kuka oikeasti on. On parempi hyväksyä oma luonnollisuutensa hyvine puolineen ja jopa heikkouksineen, tutustua itseensä ja siten pysyä maailmassa mukana.

Naisen karvoitus on osoitus aikuisuuteen varttumisesta. Aikuisen naisen pitäisi pitää karvoituksensa, mikä lajin miespuoliselle olennolle tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ole alaikäiseen ryhtyminen.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Vaikuteympäristöä on lapsena ja nuorena vaikea itse valita, myös aikuisilla on vaikeaa rajata saamiensa vaikutteiden määrää ja laatua. Se vaatii paljon ymmärrystä, itsetuntoa ja itsenäisyyttä.

Mielenkiintoisia ajatuksia esität tästä ilmiöstä laajemminkin. Käynpä vilkaisemassa blogisi.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Nykyaikana kyse on tietysti bisneksestä, ja täydellisen miesihanteen vaatimus valitettavasti kasvaa myös, kun silläkin voi tehdä bisnestä.

Ei auta muu kuin kapinoida. Valitettavasti äitini ei ole hengissä enää. Hän ei ikänään käyttänyt edes meikkiä, viiksiään nyppi sormin pois vain kun ne kasvoi liian pitkiksi. Siinä olisi hyvä roolimalli.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Olen samaa mieltä, pitää kapinoida, ainakin yrittää.

Mutta markkinoiden malleista ei ole helppo päästää irti, kun aivan pienestä asti niille altistuu. Miehet on pian aivopesty yhtälailla kuin naisetkin, sillä markkinat tarvitsevat lisää maksavia asiakkaita.

Jatkuva riittämättömyyden ja huonouden tunne tekevät meistä onnettomia, mutta ei hätää, siihenkin on markkinoilla tarjolla apu. Mennään onnellisuuskoulutukseen rauhoittumaan ja itsen sisintä etsimään.
(Tästä kertoo esim. Wille Hyvösen dokumentti Onnelliset, jonka Yle esittää 25. tammikuuta klo 21.30 TV1:llä ja on katsottavissa Yle Areenassa 24. helmikuuta asti.)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen omissa blogeissani ja kirjoituksissani (Verkkosivusto Tyhjäpaperi) yrittänyt lanseerata käsitettä elämänlaatu ja nimenomaan hyvä elämänlaatu. Olen omassa elämässäni todennut, että elämänlaatu voi ihmisellä olla hyvällä tolalla, vaikka olisikin hieman sivussa kiihkeimmistä markkinoista ja trendeistä. Esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa on tarjolla paljon viihtyvyyteen liittyviä elementtejä lähes ilmaiseksi tai ilmaiseksi. On kerhoja, kirjastoja, kukkasia, taidetta, kauneutta nähtävillä ja saatavilla, kun vain oppii arvostamaan myös hieman vaatimattomampiakin aiheita.

Viihtyvyyden saavuttaminen silloin, kun on paljon rahaa käytettävissä, saattaa olla tavallaan jopa hieman haasteellisempaa kuin pienituloisena. Pienituloiselle monesti valinnanmahdollisuudet ovat rajallisempia, joten hän voi paremmin keskittyä nauttimaan niistä asioista, joita valitsee. Lyhyyden vuoksi kirjaan tämän tähän näin hieman oikaisten, mutta toivottavasti kommentista saa sen käsityksen, mitä haen takaa, paljon rahaa ei ole hyvän elämänlaadun kannalta välttämättä ratkaisevinta.

Nuoret ihmiset ovat tosiaan helposti johdateltavissa, joten se on aina ilahduttavaa, kun aikuinen nainen tai mies kertoo nuorille asioita rehellisesti ilman taka-ajatuksia oman voiton tavoittelusta. Nuoren ihmisen maailmassa kestää oman aikansa, että oppii löytämään ja hyväksymään itselleen ja mielenrauhalleen sopivat elämänarvot ja elämäntavan.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Nykyinen kulttuurinen sekä markkinoiden valinnan vapaus ei ehkä teekään ihmisestä onnellista? Vapaus on näennäistä ainakin siksi, että omat kykymme ja ominaisuutemme joka tapauksessa rajoittavat mahdollisuuksiamme. Syntyy ristiriita todellisuuden ja unelmien välille, mikä osaltaan ajaa niin naisia kuin miehiäkin oman kehonkin toivottamaan muokkaukseen.

Olen myös huomannut tulojen pienemisen vaikutuksen omassa elämässäni, niin kuin pohdit, Tarja, vaikka en köyhyyttä tavoiteltavana asiana pidäkään. Kun tulot putoavat, on pakko alkaa käyttää rahaa entistä tarkemmin ja silloin on opittava rajaamaan omia toiveitaan ja unelmiaan myös. Kun lakkaa haluamasta kaikkea, voi keskittyä olemiseen. Mutta rahaa on oltava kuitenkin niin riittävästi, ettei se oleminen ole pelkkää hengissä pysyttelyä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihminen elämässä kaipaa ja tarvitsee sekä vapautta että rajoja. Tilanne näiden asioiden välimaastossa saattaa elämän aikana vaihdella. Samoin tyytymättömyys ja tyytyväisyys. Joskus, kun asiat pakottavat johonkin "elämänkujaan", saattaa huomata, että niukkuus on ollutkin tarpeellista. Omana kokemuksenani oli joskus sellainen, että kun tulin suuren kaupan kosmetiikkaosastolle, josta olisi ollut silloin mahdollista ostaa mitä tahansa, tunsin turhautuneisuutta ja masentuneisuutta. Sittemmin, kun olen muissa asioissa voinut elämässä edetä, olen nauttinut paljonkin vaikkapa uuden huulipuikon ostamisesta.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #7

Oman itsensä löytämisen jälkeen voi alkaa vihdoin toteuttaa itseään ilman ulkopuolista ojausta, ja se tekee tyytyväiseksi, jopa onnelliseksi? Vaikka niin kuluneelta selitykseltä tuntuukin, niin olen kokenut tällaisen elämänmuutoksen itse, vaikkei muutoksen alkusysäys tullutkaan itsestäni, ainakaan suoraan.
Ulkopuolelta annetut tavoitteet ohjaavat niin kauan kunnes seinä tulee vastaan jossain muodossa. Oliko huulipuikkotarinassa jotain tällaista myös?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #8

Huulipuikkotarinalla tarkoitan omalta osaltani vain sitä, että rajattomuus ja rajattomat mahdollisuudet eivät välttämättä tuo ihmiselle tyytyväisyyttä elämäntilanteeseensa tai onnellisuutta. Kun joutuu tarkemmin harkitsemaan tekemisiään, toimii myös itseään kohtaan helpommin hyvin.

Olisiko noissa naisten käyttäytymisen (ja itsensä muokkaamisen) ylilyönneissä osaltaan kyse jopa itsevihasta. Tiedostamattomasti tekee itseään kohtaan väärin ja asioita, joita on vaikea korjata.

Kun saa rakastavia ja huolenpitoa osoittavia neuvoja läheisiltään, ei ehkä yhtä helposti karkaa liioittelun puolelle. Vai onko kyse jostakin muusta?

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #9

Onnellisuutta tutkineet tuovat aina esiin sen, että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ja yhteenkuuluvuden tunteen johonkin porukkaan. Tärkeintä ovat hyvät ihmissuhteet. -- kilpailu tekee onnettomaksi: useat häviöt (nehän voivat olla kuviteltujakin) tekevät ihmisestä epäkelvon, luuserin, omasta mielestään.

Huonolla itsetunnolla ja -luottamuksella varustettu ihminen voi kokea itsensä ulkopuoliseksi ja ei-hyväksytyksi missä tahansa porukassa, myös parisuhteessaan. Ja jostainhan sellainen käsitys sinne päänuppiin tulee, jos ei lapsuuskokemuksista niin sitten aikuisten maailman vaatimuksista.

Varmaankin itsevihaa, mutta ainakin syvää itsetyytymättömyyttä. Mutta luulisi järjellä ajatellen ainakin, että jokin toinen kohta itsessä voisi korvata sen 'viallisen' niin ettei tarvitsisi operoida. ---

Ja korkokengistä arkikäytössä ... se on itsekidutusta ja -valehtelua. Ne eivät näytä hyviltä, eivät tunnu hyviltä eivätkä tee naista arvokkaammaksi. Vai tekevätkö?

Huulipunaakaan eivät tarvitse kuin tällaiset vanhat rouvat niin kuin itse olen, enkä oikeasti minäkään. Miksi en voisi saada näyttää vanhalta ja väsyneeltä?

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #10

Varmaan huumorin avulla voisi suhtautua moniin naiseuden ylilyönteihin, jollei kyseessä olisi niin vakava asia.

Joukkoon kuulumisen tarve, sosiaalinen paine, varmaan koskettaa syvemmin nuoria ihmisiä kuin jo varttuneempia, joilla alkaa olla enemmän perspektiiviä elämää kohtaan.

Erilaiset korjailut taisivat tulla trendikkäiksi viime vuosikymmeninä ja niitä tehtiin jopa statuksen nostatukseksi. Korkokengät tosiaan ovat kidutusta ja niistä jää loppuiän vaivaksi vaivaisluita ja muita vaivoja, muistutukseksi naisellisesta turhamaisuudesta. Meikkien käyttämisestä tulee ajan myötä totuttu tapa, josta ei sen harmittomuuden vuoksi ehkä pyrikään eroon.

Monesta turhasta selviäisi, kun lukisi sopivasti kirjallisuutta ja viisastuisi. Mutta elämässä lienee tarkoitus kokea jotakin itsekin.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #11

Niin, kokemukset. Kyllähän se olisi ollut elämä nuorena helpompaa, jos olisi ollut tämä pää kuin nyt, mutta tuskin se olisi ollut yhtä opettavaista. :)

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset