Ajatusvirtaa Vanhalla viisaus visaisempi

Miksi toinen on onnellinen ja toinen ei?

Erään brittitutkimuksen mukaan onnelliset ihmiset saattavat elää pitempään kuin onnettomat. Onnellisuus ei kuitenkaan suoraan pidennä elinikää, vaan taustalla vaikuttaa terveys. Onnettomaksi itsensä tuntevilla on muita todennäköisemmin monia sairauksia ja terveysriskejä, jotka selittävät erot myös kuolleisuudessa.

Terveys lisää onnellisuutta, mutta voiko onnellisuus edistää terveyttä?

Ehkä voi, mutta myönteinen asennekin riittää. Stressistä ja sairaudesta selviytymisessä auttaa, jos tilanteen saa käsiteltyä itselle ymmärrettäväksi ja hallittavaksi ja keskittyy terveyttä edistävään toimintaan eikä takerru oireisiin. Tätä kutsutaan terveyslähtöiseksi, salutogeneettiseksi toimintamalliksi vastakohtana sairauskeskeiselle patogeneettiselle ajattelulle.

Mutta eikö olekin paljon helpompaa kipujaan vaikertaa ja vaivojaan valittaa? Minusta on. Vaikkei kovin mukavaa.

Onnellisuus olisi mukavaa. Onnellisuus on kevyt olotila, joten sitä on kiva saada silloin tällöin vaivojensa keskellä kokea. Miten siihen tilaan pääsee? Onko se mahdollista kenelle vain, minullekin murehtijalle?

Asiaan perehtynyt biologi Rauno Tirri[i] tietää: ”Onnentunne on sisäinen kokemus, psykofyysinen tila, joka voidaan houkutella esille sekä omien mielikuvien että ympäristövirikkeiden avulla”.

Eikö onni siis tulekaan sattumoista onnen kantamoista odotellen? Kyllä ja ei.

Onnentunne on sisäinen kokemus, joka voi syttyä yllättäen ulkoapäin tulevan tekijän myötä (esim. lottovoitto olisi minulle tällainen tervetullut ympäristövirike), mutta yhtä lailla onnentunteen voi itse esiin maanitella. Monet erilaiset kokemukset ja elämäntilanteet voivat sytyttää onnenkipinän, mutta myös omalla luovuudella, kuten inspiroituneessa flow-tilassa, tai suggestiolla, vaikkapa jumputtavan diskomusiikin tahtiin, onnen huumaa voi itse päässään synnyttää.

Jaa? Entä kun väsyttää, kyllästyttää, pakottaa ja kolottaa eikä saa sisältään minkäänlaista onnenpirskahdusta irtoamaan ja ympäristökin on aina vaan se sama eikä lottovoittoa näy ei kuulu?

Ei hätää, tärkeintä on onnellisuudessakin mielenasenne, Tirri lohduttaa, siihen voi vaikuttaa kaikissa olosuhteissa. Huumaava onnentunne ei ole pysyvää eikä sellaiseksi tarkoitettukaan. Kukaan ei kestäisi sellaista. Sen tietävät he, jotka ovat rakastumisen hurman kokeneet.

Hetken kestää onni, mutta tyytyväisyys elämään pysyy, jos niin tahtoo.

Onnellisuus on näkökulma.

Onnellisuus tulee siitä, että hyväksyy asiat, joita ei voi muuttaa ja muuttaa sen minkä voi eli oman asenteensa. (vrt. tyyneysrukous)

Onnellisuutta voi olla sekin kolotuksiensa kanssa selviäminen. Onko niitä kipuja niin pakko kuunnella?

Asenne ratkaisee? Siksikö toinen on onnellinen ja toinen ei?


[i] Tirri, Rauno 2006. Jatkuvan onnen tunteen harha. s. 14. Kirjasta löytyy katkelmia myös Tirrin blogista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Mielestäni on ns. pinnallista onnellisuutta ja syvempää, oikeaa onnea.
Jälkimmäinen ei tarvitse onnellisia tähtiä, ei materian paljoutta, ei täydellistä parisuhdetta, ei terveyttäkään.

Onnellisuus on korvienväliasia, oivaltaminen, valinta: päätän olla onnellinen, vaikka asiani olisivatkin joskus (tai pääosin) päin helvettiä.

Joka on elämäänsä tyytyväinen, on rikas. Viisas lause.

Joka vertailee itseänsä muihin, ei ehkä koskaan voi olla onnellinen.
Hän luulee muilla olevan paremmin, ja se on hänen onnensa esteenä.

Lähes jokaisella on traumansa elämässä, mutta niissä rypeminen on tuhoisaa; eteenpäin katsominen kannattaa aina, positiivisuus - ja hetkessä eläminen.

Olen kuitenkin nähnyt todella onnettomia ihmiskohtaloita, ihmisiä
joilla ei ole toivoa, ei valoa, ei toivoakaan valosta. Pitäisikö heidänkin opetella onnellisuutta. En tiedä. Elämänsä päättäminen ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto, mutta joskus se näyttää ainoalta tieltä.

Kuitenkin esoteerisesti ajateltuna jos jättää elämän kesken jostain syystä, vaikeudet tulevat astetta haasteellisempina seuraavassa elämässä.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Pinnallinen ja syvällinen onnellisuuden kokeminen tuntuu osuvalta minunkin kokemuksiini. Pinnallinen on pieni hetken onni, syvempi tunne on pysyvä tyytyväisyys ja luottamus itseen ja elämään.

Vertailusta olen samaa mieltä, olen itse opetellut olemaan vertaamatta itseäni muihin. Se on ollut haasteellista, muta vähitellen on sisäinen kriitikko päässä hiljentynyt.

Tosi vaikeissa oloissa ihmiseltä ei voi vaatia tyytyväisyyttä - se olisi epäinhimillistä. Eikä tyytymättömyyden kokeminen voi olla keneltäkään kiellettyä. Mutta ihmisten kyvyssä kohdata stressiä ja traumoja on kuitenkin eroja.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Onnellisuus on ääriolosuhteita lukuunottamatta ensi sijassa valintakysymys.

On lähes täysin sekundääristä, mitkä kehykset onnellisuudella ovat: mitä kurjmmissa puitteissa olen tavannut hyvin onnellisia ihmisiä, ja päinvastoin. Se, että janoamme niin paljon on oikeastaan syy sille, miksi olemme onnettomia.

Näin sen näkisin.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Johtuukohan jatkuva janoaminen juuri onnen/elämäntyytyväisyyden tunteen puutteesta?

Liittyisikö se huonoon itsetuntemukseen ja -itsetuntoon ja kuvitteluun siitä, että jotain uutta ja parempaa ja enemmän hankkimalla voisi toteuttaa itseään ja olla hyväksytympi?

Minna Hänninen

Pitäisi ensin olla onneton, jotta voisi tietää millaista on olla onnellinen. Siispä en harrasta onnellisuutta.

Vetovoiman lain mukaan voi saada vain sitä mitä jo on valmiiksi. Eli täytyisi olla henkisesti lottovoittaja ja vielä kiitollinenkin, että lottovoitto ilmentyisi fyysisyyteen. Siinä sitä onkin tekemistä :)

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Minusta kuulostaa onnellisuudelta tuo ettei "harrasta onnellisuutta" :)

Itsekin tuohon pyrin: olemaan tyytyväinen siihen mitä on ja kiittämään siitä, mitä on ... eräänlaista elämisen ja olemisen nöyryyttä - mikä ei kuitenkaan tarkoita, ettei myös yrittäisi joitain asioita elämässään muuttaa.

Vetovoiman laki? Sen tunnistan, että ainakin negatiivisella asenteella saa kokea vain negatiivisuutta, koska kaikki näyttää ja tuntuu negatiiviselta.

Minna Hänninen

http://www.sateenkaarisanomat.net/artikkelit/nro_2...

Vetovoiman laki pähkinänkuoressa. Ihan käyttökelpoinen laki :)

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #10

En noista värähtelyistä tiedä, mutta jos asenne eli uskomus itsestä tai omasta pärjäämisestään on kielteinen, se ohjaa omaa toimintaa, mikä johtaa kielteiseen tulokseen.

Kasvatuksessa ja pyskologiassa on tutkittu näitä itseään vahvistavia kehiä, jotka pitävät paikkansa ilman värähtelyjäkin:

Esim.1. on todettu, että alisuoriutuminen johtuu eräänlaisesta epäonnistumisen kehästä, jossa ihminen jo etukäteen uskoo epäonnistuvansa niin ettei edes yritä. Ja taas epäonnistuminen lisää uskoa, siihen ettei osaa.

Esim.2. jos käsitys itsestä on myönteinen eli ihminen pitää itsestään, hän myös käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan mukavasti. Siitä saa toisilta myönteistä palautetta, mikä vahvistaa itsestä pitämistä. Tyytyväisyys itseen antaa myös luottamusta itseen ja vaikuttaa kaikkiin elämänvalintoihin.

Kielteisiä kehiä voi rikkoa oppimalla tunnistamaan ne ja sitten yrittää toimia niitä vastaan.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #15

"Kielteisiä kehiä voi rikkoa oppimalla tunnistamaan ne ja sitten yrittää toimia niitä vastaan."

Tiedostaminen on vaikeata, koska kun ei tiedosta, niin ei vaan tiedosta. Onko tiedostamisella sitten jotain tekemistä onnellisuuden kanssa? Mielestäni ei, mutta jos ajattelen elämääni taaksepäin, niin ainakin tyytyväisyys ja mielenrauha ovat lisääntyneet sitä mukaa kuin tietoisuuskin on kasvanut.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #16

Oman toiminnan vaikuttimia on vaikea tiedostaa. Jos ihminen tuntee itsensä onnettomaksi ja hakeutuu sen vuoksi vaikkapa vertaistukiryhmään, terapiaan tai papin puheille, voi tiedostamisesta tulla helpompaa ja onnettomuuden syyt selvitä. Ei se silti tosiaan johda onnellisuuteen suoraan, olen samaa mieltä.

Pakonomainen onnellisuuteen pyrkiminen voi sen sijaan johtaa entistä suurempaan tyytymättömyyteen.

Tirri kirjoittaa jatkuvan onnen tavoittelun olevan harhaa ja että turhaan sitä edes tavoittelemme. Jatkuva onnentunne ei ole mahdollista - ellei sitten tarkoiteta sillä ylipäätään elämäntyytyväisyyttä.

Tyytyväisyyttä voi sanoa myös onnellisuudeksi. Kuitenkin kokemus on täysin subjektiivinen, onnellisuuteen liittyy ihmisillä niin erilaisia asioita. Onnellisuus ehkä usein käsitetään voimakkaammaksi tunteeksi kuin tyytyväisyys.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onnen hetkiä voi kokea normi elämisen rinnalla.Ihan niin kuin niitä ikävien tuntemusten kuoppia. Eikö riitä se, että kokee hyvää oloa ja joskus kokee jotain mistä nostaa arjen tuntemusten yläpuolelle, onnen hetkiin. Onnen hetkiä voi kokea vaikkapa luonnossa, kauniissa ympäristössä, jossa on hyvä hengittää.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Tuo terveyden ja onnellisuuden välinen side on kiinnostava.

Tämä ei millään tavoin tarkoita, että pitäisin kaikkia sairaalloisia ihmisiä itsekeskeisinä. Olen kuitenkin tavannut ihmisiä, joiden katse on aina siinä omassa navassa. Jostakin kumman syystä nämä ihmiset tuntuvat olevan aina sairaina. Mitä ihmeellisempiä ruokavalioita ja liikuntaohjelmia, eikä mikään tunnu tepsivän.

Mielessäni on joskus käynyt niinkin ruma ajatus, että nämä ihmiset voisivat olla huomattavasti terveempiä, jos joskus ajattelisivat muitakin kuin itseään. Itseään jatkuvasti tutkiva ja tarkkaileva ihminen saa pienetkin oireet kasvamaan suhteettomiksi.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Itsekeskeisyys rakentaa seiniä itsen ja muiden väliin? Kun ihminen on kuitenkin luonteeltaan sosiaalinen ja hyväksyntää ja rakkautta tarvitseva, hän itse kärsii eniten noista rakentamistaan seinistä.

Mikä tekee ihmisestä itsekeskeisen?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen onnellinen siksi, että en ole surullinen.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Onni on ahdistuksen tilapäistä poissoloa. (sanoo kyyninen?)

Ropi Jarrela

Voiko olla onnellinen, jos ei ole tyytyväinen?
Voiko olla tyytyväinen, jos ei ole onnellinen?

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Jaa. :) Erinomaisen hyviä huomioita nämä Ropi Jarrelan kysymykset. Omasta kokemuksestani ajattelen, että vastaus ainakin ensimmäiseen on "kyllä voi".

- Jos kokee voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun eli voi tehdä jotain poistaakseen tyytymättömyyden syitä, voi olla onnellinen asian eteen touhutessaan. Jos siinä vielä onnistuu, niin voi saada pientä onnenhuumaakin kokea.

- Toista kysymystä pitää pohtia hieman ...
Mutta näin nopeasti: Tyytyväisyys ja onni eivät ole sama asia, joten siinä mielessä ajattelen että voi.

Mitä mieltä itse olet?

Minna Hänninen

No just tuossa väitin, että tyytyväisyyttä löytyy, mutta onnellisuutta en harrasta :) Ehkä onnellisuus on harhaa tai kukaan ei vaan tunnusta olevansa onnellinen. "Kel onni on, se onnen kätkeköön".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Se onnellisuushan on sinusta itsestäsi kiinni, mitä alemmaksi asetat onnellisuusrajasi sitä onnellisempi olet.

Sellaiset henkilöt jotka tavoittelevat suurta onnea, eivät pienistä onnenpisaroista tiedä mitään koska eivät tunnista niitä onneksi.

Sanonta kell onni on... On typeryyden huippu.

Minna Hänninen

Kuka lienee sanonnan keksinyt ja miksi. Ei sitä onnea tosiaankaan kätkeä tarvitse, mutta ilmeisesti sanonnan keksijän mielestä pitäisi. Ehkä onnellisuus koetaan niin harvinaiseksi, että sen takia sanonta on yleistynyt.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olisiko tuossa tausta suomalaisen lottovoittajan käyttäytymiselle? Rahat jemmaan, eikä elämäntyyliä muuteta. Jotain kivaa voi toki ostaa useammin kuin ennen, mutta elämöimään ei ryhdytä. Mitä naapurikin sanoisi?

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #21

Naapuri tulisi onnittelemaan tai sitten ei :D

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Laulu onnesta

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #23

Tuon Eino Leinon runon sanoman voisi käsittää niin, että syvä onnentunne on sellainen kokemus, ettei sitä pysty jakamaan, sitä ei pysty selittämään ja siksi ei kannata yrittääkään. Kannattaa pitää tunne itsellään ja vaalia sitä huolella.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #24

Näinhän se on, ettei kaikkea pysty selittämään. Uskoa, toivoa ja rakkauttakin on vaikea selittää, joten onnikin täytyy vaan kokea jos on kokeakseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olen onnellinen, siitä että saatan tuntea suurta suruakin.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Niin, tunteet! Ei liene onnentunne mahdollinen ilman kykyä myös surun tunteeseen.

Tommy Hellsten aikoinaan nosti keskusteluun syväjäädytetyt tunteet. Jos ihminen on jostain syystä joutunut tukahduttamaan surunsa tai minkä tahansa koetun tunnekokemuksensa, samalla ovat tukahtuneet useimmat muutkin tunteet. Syväjäässä ei mikään tunnu miltään, ei ilo ei suru, ei onni ei murhe, kaikki on pelkkää harmaata.

Onnellisuus ei olisikaan pelkkää onnentunnetta? Onnellisuuteen voisi kuulua kaikkien tunteiden tuntemiskyky?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Syvä apatia ei johda milloinkaan onneen, jos ei anna onnelle lupaa tulla kylään, jos antaa, silloin apatiakin vaihtuu elämäksi.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Niin totta. Jos uskaltaa oven aukaista oudolle vieraalle ...
Mutta voi kuinka turvallista on pitää kiinni tutusta vanhasta ... sulkea vielä ikkunatkin, ettei valoa näy.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Augustinuksen mukaan ihmisessä asuu ääretön kaipaus. Koska kaipaus on ääretön, mikään äärellinen ei voi sitä tyydyttää.

Onnen kaipaus on siis äärettömän typerää, tulisi nauttia siitä mitä on.

Istuin kerran kesäkuussa pihakeinussa isovanhempieni kanssa, ja vaari totesi, että tämä on kuin olisi taivaassa, johon mummoni vastasi, että sitähän tämä onkin.

Taivas on siinä missä nautit elämästäsi omalla vaatimattomalla tavallasi.

Minna Hänninen

Päässäni soi Suvi Teräsniskan "ollaan pahalta piilossa", joten maanpäällinen taivas on aivan selvästi lähellä. Taivashan määritellään paikaksi, jossa on vain hyvää.