*

Ajatusvirtaa Vanhalla viisaus visaisempi

Kohtalo, johdatus ja oma tahto tiellä onneen

 

Tiedättehän, että meitä aivopestään?

En puutu nyt siihen, kuka meitä pesee, sillä pesijöitä on monia. Keskeistä tässä on se, että kaikki ne kloorivalkaisevat meidät uskomaan yhteen ja samaan: yksilön vapauden ihanuuteen.

Meidät huijataan päivittäin yhä uudestaan luulemaan, että olemme jokainen Yksilöitä isolla Y:llä. Meille vakuutetaan, niin kuin on vakuutettu vuosisatoja, että jokaisella ihmisellä on oma, vapaa tahto ja oma, vapaa tulevaisuus. Joka ikisellä. Voimme tehdä mitä vaan elämällemme.

Kun vielä keskiajan ihminen näki itsensä olentona, jonka elämää ohjasi pelkästään Jumalan tahto, uuden ajan ihminen alkoi uskoa omaan voimaansa, kykyynsä ja tahtoonsa (lisätietoa esim.). Viidensadan vuoden aivopesun tuloksena olemme sisäistäneet tämän elämän katinkultaisen ohjenuoran täysin omaksi ajatteluksemme.

Uskomme, että meidän tarvitsee vain tehdä niin kuin tahdomme ja onnelan portti aukeaa.

 -- Pitää vain tahtoa kovasti ja yrittää vielä kovemmin. Kaikki on itsestä kiinni. --

Ja niin minäkin olen ikäni yrittänyt. En ole epäillyt hetkeäkään, että kohtalo tai johdatus tietäni ohjaisi. Kaikista epäonnistumisen kellahduksista olen vain häpeillen itseäni syyttänyt ja nöyrästi noussut uudelleen kompuroimaan.

Pahinta tässä yksilönvapaus-huijauksessa onkin juuri se, että se keksittiin valjastaa ihmisen alitajuisen syyllisyyden ylläpitäjäksi.

 -- Syyllisyys ruoskii meitä aina vain enemmän yksin yrittämään. Ja estää meitä näkemästä todellisuutta. --

Aivopesun pois huuhtominen vaatiikin ensimmäiseksi syyllisyydestä eroon pääsemisen. Hyvä alku on tunne siitä, että yksilökeskeisyys alkaa tuntua tukahduttavalta. Ei niin ku huvita enää. Antaa olla ja ihan sama. Jokainen irtiotto helpottaa seuraavaa askelta.

Kun syyllisyys väistyy, uskaltaa väistyä myös oma tahto ja ihminen voi jättäytyä kohtalon huomaan. Ja levätä hetken.

Joskus  tapahtuu ihmeherääminen. Ehkä suuren onnettomuuden tai onnen myötä ihminen havahtuu ja huomaa, että hän ei kerta kaikkiaan mahda mitään ja mykistyneenä vain katsoo, kuinka kohtalo on puuttunut peliin ja väistämätön tapahtuu. Luovuttaminen on lepoa.

Entä Johdatus? Se eroaa kohtalosta siinä, että siihen uskova saa ohjeita valinnoilleen joltain tietyltä ’korkeammalta taholta’, jolle usein voi lähettää pikku viestejä omista toiveistaan. Jos ne eivät toteudu, sitten vain mennään johdattajan osoittamaa tietä. Tämäkin vaihtoehto antaa monille enemmän lepoa kuin ponnistelua. Toisinaan käy kuitenkin juuri päinvastoin. Riippuu johdattajasta.

Minä olen pikku hiljaa vakuuttunut siitä, että onnea ei kannata tavoitella. Ainakaan pelkästään omaa eikä ainakaan yksilökeskeisesti. Niin kuin ei muutakaan. Helpointa on vain mennä virran myötä. Sillä asioita tapahtuu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset