*

Ajatusvirtaa Vanhalla viisaus visaisempi

Katseita ja rapsutuksia

  • Tästä näkee, mitä pojasta vielä kehittyy.
    Tästä näkee, mitä pojasta vielä kehittyy.
  • Parin vuoden iässä nätisti poseerataan.
    Parin vuoden iässä nätisti poseerataan.
  • Nyt jo arvonsa tietävä vanha herra.
    Nyt jo arvonsa tietävä vanha herra.
  • Paras rauhassa lekotellen.
    Paras rauhassa lekotellen.

Väitetään, että koirilla on erityinen taito vaikuttaa ihmisen tunteisiin ja stressitasoon ja että jo pelkkä katsekontakti koiraan saa ihmisessä aikaan oksitosiinin erittymistä. Niinpä minäkin olen entistä tietoisemmin yrittänyt silloin tällöin täyttää rakkaushormonivajettani collie-poikani silmiin katsomalla, mutta collie ei ole helposti tuijotuksista innostuvaa rotua.

Collie on luonteeltaan enemmän omanarvontuntoinen kuin miellyttäjä. Varsinkin nyt vanhemmiten se näyttää tarkasti arviovan saamansa hyödyn ennen kuin toimii, ja jos se silmiin katsoo, se mieluummin pyytää kuin antaa. Katseidemme kohdatessa se vilkaisee saman tien käteeni, olisiko luvassa herkkua, ja ellei ole, se kääntyy etsimään palloaan. Näillä mieluisilla palkkioilla saatamme tuijotella pitkäänkin, mutta ilman vastapalvelusta silmiin katsominen ei meillä onnistu.

Kun joskus yritän saada koiraltani edes kunnon halauksen, näen pian vain häipyvän hännän heilautuksen. Collie pitää rajansa tässäkin. ”Eipä mennä liian pitkälle”, on sen tuttu lausahdus, sillä ihanatkaan turkit eivät ole ihmistä varten. Halaaminen ahdistaa sitä, niin kuin useimpia muitakin koiria.

Kun 9-vuotias karvakasani hellyyttä kaipaa, se kääntää minulle takapuolensa ja sanoo: ”rapsuta vähän tuosta pyllyn päältä”, ja kun on saanut siitä tarpeekseen, se kääntyy ja pyytää: ”nyt pikkuisen kylkipuolta”, ja lopuksi istuu selin eteeni ja huomauttaa, että ”niskastakin kutiaa”. Rapsuttelu on meidän juttumme, tuijotelkoot muut. Kyllä siitäkin kuulemma oksitosiinia saa, molemmat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Koirasi nauttii tästä blogista. Raps raps...

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Vaikka hän kovin älykäs on, ei hän näistä ymmärrä :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ai ai, aloin vasta lukea tätä ja olin heti saada hikan: koiraa pitäisi mielestäni koiruutena ainakin sen verran arvostaa, että koira ei ole hän.

Mutta jatketaan lukemista, siltäkin pohjalta että jotkut rodut ja yksilötkin ovat miellyttämishaluisempia kuin toiset.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #20

Seija, hännittelen koiraani, koska se on koiran omistajan tapa arvostaa koiraa, ainakin meistä useimmat niin tekevät. Se on hän ja puppelo ja karvapylly :D - voe meitä!

Koira on tietenkin yksilö, mutta roduissa on eroja. Ja koiran ikäkin vaikuttaa koiran käytökseen.

Mikä tässä jutussani nyt niin oli ihmeellistä, vai käsitinkö väärin sinun hikkasi?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #24

Yhdestä asiasta ainakin ollaan samaa mieltä, koiran ikä vaikuttaa koiran käytökseen. Vanha koira on kuin ihmisen mieli.

Mutta muuten en sitten koiraa inhimilläistäisi, koira on koira ja se. Ja koirana koiraa pitää kohdeltaman jotta se olisi onnellinen koira.

PS. Ja niin paljon nykyistäkin koiraani koirana arvostan että se on se.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #25

Seija, luulet siis, että minä en kohtele koiraani koirana, jos kirjoitan tai puhun siitä hänenä? Eikö se muka ole onnellinen koira, jos siitä ja sille ihmiskieltä puhun? Sitä paitsi: huumori?

Minä kyllä hellittelen kultatassuani mielin määrin, mutta olen alusta asti ymmärtänyt pitää sille hyvän koirakoulun. Ei se muuten niin ihana koira olisi. Koiran on toteltava omistajaansa. Paljon on harjoiteltu.

Sinä olet käsittänyt minut väärin. Mutta toisaalta, minä kyllä ajattelen, että meissä ihmisissä ja koirissa, niin kuin muissakin eläimissä, on paljon samaa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mäyräkoiraa voi katsoa silmiin ja kauniit silmät sillä onkin. Minulla on ihana, huolehtiva Ansa koira, jonka kanssa lenkkeilen melkoisesti. Minun viiden kilometrin lenkin aikana koira taitaa tehdä 10 kilometrin lenkin. Se pysyy silti hyvin mukana. Juokseen edellä ja katsoo, että pysyn perässä. Sitten innostuu hetkeksi juoksemaan jonnekin tarkkailemaan ympäristöä. Saattaa haukkua lentävää lintua, mutta silti tiedän, että se tulee. Irtihän näitä ei saisi pitää, mutta ihmettelen miksi, sillä tämä yksilö ei tee pahaa. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja sitten illalla nukahtaa välillä sänkyyn väliimme tai jopa peiton alle. Nyt on juoksut, eikä tule sänkyyn. Sille on tuotu kuljetushäkki sisälle ja siellä luolassa se luukkua sulkematta nukkuu. Ikään kuin ymmärtäisi, että nyt sen ei ole sopiva nukkua kanssamme. Jotain hyvin inhimillistä siinä on.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Olen huomannut, että useimmat muut koirat kuin colliet katsovat ihmistä hyvin vetoavasti, rakastavasti ja pitkään, monet antavat silittää ja halaillakin mielin määrin. Vaan ei collie. Se pitää sellaista hempeilyä joutavana ajan hukkana.

Karvatassuni muuten tykkää erityisesti mäyräkoirista, meillä oli kerran sellainen sydänystävä naapurissa, ja siitä jäi ikuiset ihanat muistot.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Irja, se yksilö ei ilmeisesti lähde riistan perään. On nääs ollut mm. spanieli, joka on pysynyt pyssynkantamalla ja sitten ajokoirakin, ns. perslähtö:)

Nimim. kokemusta on, eka perslähtö oli luonnonsuojelualueella Pyynikillä rusakon perässä haukkuen pitkin harjua, ja sen jälkeen se pentu ulkoilikin kaupungissa vain remmissä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulta kuoli muutama vuosi sitten "pienoiscollie" Shetlannin Lammaskoira enkä ole halunnut sen jälkeen enää koiraa ottaa, koska sen veroista ei varmaankaan ole.

http://www.amarantes.net/pentueet2/g8.html

http://www.amarantes.net/galleria/kiina4.html

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minulla on sellainen mystinen idea, jotta Musashi (akita) kun tulee uniini, niin loppu on lähellä, Musa tulee hakemaan minut.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Akitasta minulla on kokemuksia vain kaukaa katsoen. Suloinen koira se on omistajalleen, mutta akita on yksi niistä vekkuleista, jotka ovat antaneet meille äkkilähtöjä koiratarhoista. Se on aika dominoiva reviiristään, ja kun minulla on leikkaamaton uros, niin eivät ole voineet samassa pihassa olla.

Jos olisi mahdollisuutta totutella, niin varmaankin collie alistuisi ilman muuta, mutta kun tämä minun pikkuinen pelkää päälle käyviä vieraita poikia, niin rähinä siitä kehittyy. Sen tietää, että toinen siinä tappelun reilusti häviää, joten ei kannata kokeilla.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Hmmmm..pitäisköhän sun Pekka käydä...öööh..sykiatrilla...:o :))

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #18

Ikävä saa aikaan kaikenlaisia unia.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #18

Musan kuolemasta on kohta viisi vuotta, eikä hän ole koskaan tullut uniini. Kirin olen nähnyt kuljeskelemassa kodissani yöllä - kuolleiden omaisten näkemistä pidetään sinänsä normaalina ilmiönä.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Juha Kuikka, selttisi on ollut todellinen kaunotar. Ei ihme, jos ei toista samanveroista löydy.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Juha, tunnistan tuon tärkeän yhteyden koiran ja ihmisen välillä, mitä tuota kommentistasi luin.

Minulla oli koira, jota rakastin. Viiden rodun yhdistelmä, musta kaunotar, täydellinen rakenne ja mahtavan hieno luonne. Se kuoli keisarinleikkaukseen. Se jätti 10 äiditöntä pentua. Yksitoista oli ollut mahassa. Yksi oli kuollut synnytystiehen ja yksi kuoli pian lisää. Tästä asiasta ei sen enempää, mutta en olisi toista koiraa tilalle ottanut. Kasvatettuamme ne pennut jäi yksi niistä meille. Se ei ollut ihan äitinsä veroinen. Mutta näin oli mahdollista irroitautua menettämisen surusta. Tämän itse alusta hoidetun kuoltua ei enää koiraa ajateltu ottaa, mutta yllättäen se vain tuli ja se on tuo mäyräkoira Ansa.
Suosittelen ottamaan uuden. Kyllä sillä olisi iso merkitys. Monta hyvää asiaa tulisi sen mukana.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näin se menee, uusi koira tuo lohtua ja vanha rakas muisto vain vahvistuu. Minun ensimmäinen koira oli newfoulandinkoira Lori. Sen jälkeen on ollut monta hyvää koiraa, eikä Lorin muisto ole yhtään himmentynyt. Nyt on neljä koiraa jotka kaikki ovat tavallaan korvaamattomia. Vasta nyt kun koiria on monta kerralla voi havaita miten paljon niillä on meille annettavaa ja sanottavaa. Suosittelen koiraa kaveriksi kaikille.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10

Eikä ole tarkoituskaan että uusi koira entisen korvaisi, vaikka olisi ollut kuinka rakas. Jokainen minunkin koiristani on ollut omalla tavallaan korvaamaton.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Irjan koiran kohtalo on niin surullinen.
Minulle koirani on vasta ensimmäinen, ja usein ajattelen, miten selviän sen luopumisen tuskasta, joka vääjäämättä lähestyy. Ehkä otan toisen koiran vielä vanhuksellekin iloksi ja itselle uudeksi kaveriksi.

Käyttäjän immu kuva
Väinö Immonen

Mukavia rapsutuksia, joita en saanut kokea. Kun tytär Timjami oli pikkuinen vielä niin päätimme ( ylilyötnninomaisesti kahdestaan!) hankkia koiran. Siihen vaimo: Mitenkäs sen hajun kanssa?
Minä onneton ylinokkelasti: Kyllä se pian tottuu...
Ei tullut Immosen perheeseen koiraa.
Voe lajinsa yst. Immu

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mutta omat koirat purevat, sanotaan ...

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #14

Omat koirat eivät myöskään pure - tavallisesti - mutta jos niin tekevät, siitä syntyy kirja: Ilmari Kianto: Omat koirat purivat, Pidätetyn päiväkirja vuodelta 1940 http://kampinkirjakauppa.fi/tuotteet.html?id=50/1195

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Voivathan ne omatkin koirat purra jos on luonnevika, ja joskus silloinkin jos ei ole kohdeltu koirana ja pitävät itseään laumanjohtajana.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #23

Seija, onko koiran kohteleminen koirana siis tae siitä, ettei koira pure ihmistä? Jotkut ihmiset kun kohtelevat koiraansa liikaakin koirana, sanan kielteisessä merkityksessä.

Ystäväni terrieri puri vierasta käteen, kun vieras varomattomasti heilautti kättään sen edessä. Terrierit ovat nopia reagoimaan äkkinäisiin lähelle tuppaaviin liikkeisiin.

Oma koirani puraisi käteen vahingossa, kun yritin vetää siltä metsästä löytynyttä vanhaa luuta pois suusta - mistä opin tietenkin koskaan enää näin yrittämästä tehdä. Kohtelen koiraani koirana ja houkuttelen herkkupalalla sen antamaan luun pois, jos niin on tarve tehdä. Koira pitää kiinni luulöydöistään. Vaikka eivät varmaankaan kaikki koirat.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #26

"Seija, onko koiran kohteleminen koirana siis tae siitä, ettei koira pure ihmistä?"

Tuo vaatisi jo aika laajan vastauksen, sisältäen eikä vain sen kuka on laumanjohtaja myös koiran koulutuksen.

Ko. terrierin puraisusta en osaa janoa juuta enkä jaata kun en ole ollut paikallakaan.

"Oma koirani puraisi käteen vahingossa, kun yritin vetää siltä metsästä löytynyttä vanhaa luuta pois suusta - mistä opin tietenkin koskaan enää näin yrittämästä tehdä."

Ei se tainnut olla vahinko. Koiransa suusta pitää ilman muuta saada ottaa, vaikka epäilemänsä myrkkypala lenkillä.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #28

Kaiken muun saan koirani suusta pois, vaan en luita. Ne se antaa vain, jos tarjoan jotain muuta tilalle. En ole älynnyt sitä pienestä asti tähän kouluttaa, ja luita se saa todella harvoin, kun sen hampaat niistä helposti lohkeilevat.

Tuo puraisu oli ehkä enemmän sellainen hampailla kolaisu käteen, mutta varovainen olen siitä lähtien ollut.

Toisen koiran kanssa osaan varmastikin paremmin ottaa koulutuksessa tämänkin huomioon, ja joitakin muitakin harjoituksia tulee tehtäväksi nyt, kun ensimmäisen kanssa on huomannut, mitä taitoja koiran pitää ehdottomasti osata.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #29

Niin no, mitä teet jos koirasi löytää lenkillä grillatun broilerin jämät terävine luineen?

Ja kun kirjoitit että "mistä opin tietenkin koskaan enää näin yrittämästä tehdä" niin tuskin se myöhäistä on selvitellä kumpi teistä on laumanjohtaja:)

Jotta sanoisinpa että seli seli, ja samaa mietä siitä että seuraavan koiran kanssa osaat varmaan paremmin, niinhän me kaikki.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #31

Niin Seija, seli seli se on, en ole osannut ottaa huomioon, että minun on opetettava koirani antamaan suustaan minulle mitä vaan. Jos en ehdi pannasta ajoissa kiinni ottaa, niin grillattu broileri on koiran kurkussa terävine luineen saman tien. Linnun raatoja se onkin jo syönyt. Rutina vain kävi, en ehtinyt edes yrittää suusta ottaa, kun oli koira sen verran kaukana rantapusikossa ennen kuin huomasin mikä siellä kiinnostaa.

Tästä pitääkin lähteä collie-poikaa kouluttamaan. Eihän se ole myöhäistä, kyllä vanhakin koira oppii.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #32

Niin no, koiria on ollut aika monta, ja vanhakin koira oppii uusia temppuja. Esimerkiksi varastamaan 10-vuotiaana ruokaa pöydältä, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt:)

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #28

Vahingolla tarkoitin sitä, ettei koira tahallaan tahdo minua purra, se tekee sen vaistomaisesti. Se on minusta koiran ominaisuus, että se pitää saaliistaan kiinni. Mutta koulutuksella sen saa oppimaan toimimaan toisin: minä olen silloin se "laumanjohtaja", joka voi ottaa siltä suustakin mitä vaan?

Tuon ymmärrän, niinhän se pitää olla. Mutta sana "laumanjohtaja", tästä koirakirjoissa paljon puhutaan ... se tuntuu vieraalta. Minä olen koiralle ihminen, jota sen on toteltava, en "laumanjohtaja" .... Mutta ei termeillä ole väliä, toimintatapa on oleellista.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #30

Tuota noin, eipä ole tullut mieleen että koira purisi emäntäänsä tai isäntäänsä vaistomaisesti. Yhden ainoan kerran koira on purrut, silloin erotin kahta tappelevaa koiraa mitä olin tehnyt ennenkin, silloin vaan siinä tuoksinassa niin kävi.

Ja toimintatapahan on oleellista, enkä mielellään sanoisi että on toteltava, vaan että koira tottelee.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #33

Ei ole minullekaan tullut mieleen, että koira koira purisi isäntäänsä tai emäntäänsä vaistomaisesti, vaan että se vaistomaisesti yritti estää minua ottamasta suustaan luuta niin kuin olisi estänyt toista koiraa samalla tavoin. Minä en ollut osannut ottaa huomioon, että koira voi pitää luusta niin paljon ettei sitä vapaaehtoisesti helposti luovuta, kun muuten on suuhunsa antanut käden työntää.

Ei ole toteltava ei, olet oikeassa, koira tottelee, siitä on kysymys. Kun koira tietää, mitä pitää tehdä, se tekee eli tottelee, sen ei ole toteltava, se toimii yhteistyössä. Ehkä pitää opettaa, tai ei ehkä pidä, se oppii kun elää minun kanssani ja saa palkkioita tai minun positiivista huomiotani tekemisistään. Collieni pitää makupaloista ja niiden avulla se on ollut helppo opettaa tai siis se on oppinut tai siis tekee kaikenlaista, mitä pyydän, tottelee.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #33

Musa puri minua kerran oikein kunnolla reiteen kun en päästänyt sitä hyökkäämään rotikan kimppuun. Raateluhammas upposi reisilihakseeni kuin voihin. Akita nyt vaan on puolisusi eikä sitä voi viedä esim. koirapuistoon. Yhden schäferin se tappoi, mutta en voinut mitään, kun irtokoira tulee rähisemään, jalka oli äkkiä purtu poikki.

Ei siis jokamiehen rotu.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius Vastaus kommenttiin #37

Akita taitaa tarvita todella osaavan ja viisaan kasvattajan. Minulle on riittänyt haastetta collie-uroksessa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei kaikki koirat haise;D joillakin voi toki olla voimakas eritystoiminta turkissa, rasva, jolloin koiraa on usein pestävä. Minun koirani haisee, kun se kieriskelee eläinten jätöksissä tai ui ojassa, jossa on jotain epämiellyttävää. Hyvin se suostuu pesulle ja sampoopesun jälkeen se haisee vain hyvälle. Karkea karva, ihana karva, mutta kyllä nuo collietkin näyttävät niin pehmeille ja vehniksetkin kiharoineen ovat ihanan tuntuisia. Niitä on kiva rapsutella, eikä käsiin jää mitään epämiellyttävää. Hyvä tunne vain.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Kiitos Irja todistuksestasi: kaikki koirat eivät todellakaan haise. Kun muuta väitetään, olen epäillyt, että olen vain niin tottunut koirani hajuun, kun se minusta aina haisee niin ihanalta. Varsinkin korvat :)

Tosin pesen sen turkin kaksi kertaa vuodessa ja hoidan muutenkin hyvin. Sitä on todella mukava rapsutella.

Kokemusta on kyllä meilläkin pahoistakin tuoksuista. Eikä vain eläinten jätösten jäljiltä ...

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset